Valokuvataiteessani sekoittuu tarkoituksellisesti fiktio ja fakta.
Luon kohteesta ajatuksissani fiktiomaailman, johon satujen lailla sisällytän totuuden siemenen, kipeänkin.
Kuvieni ympäristöt ja aiheet ovat hyvin harvoin keksittyjä tai kuvausta varten rakennettuja, pikemminkin kaappauksia ohi kiitävästä loputtomasta tapahtumien ja muutosten sarjasta ympäröivässä maailmassamme.
Työstän kuvistani usein hieman surrealistisia, pelkistettyjä ja joskus jopa naivistisia. Työskentelytavallani pyrin esiintuomaan sanottavani mahdollisimman moniulotteisesti, mutta samalla yksinkertaisesti, jolloin katsojalle jää enemmän vapautta tulkita teoksiani.
Taidetta tehdessäni toteutan elämänaikaisia näkemyksiäni ja kokemuksiani, jolloin teoksessa voi heijastua moniulotteisia, kokonaisvaltaisia asioita ja tapahtumia.
Valokuvataiteeni sisältö on subjektiivista sekä tunne- että aistimuspohjaista ja siitä säteilee myös perinteinen kuvataiteen muotojärjestelmä ja historia.  Toteuttamani kuvallinen prosessi on oman visuaalisen muotokielen etsimistä, sekä tunnetilojeni muuntamista kuviksi.
Pyrin teoksieni luomisvaiheessa kuitenkin irtautumaan hyväksyttyjen teknisten normien mukaisista ja yleisesti vallalla olevasta totutuista järjestyksistä. Tämä siksi, että arkielämän sisältämä järjestys sulkee usein ulkopuolelleen tunnistamattomia vivahteita ja piilotettuja tunteita. Vapautuessaan unelmien kaltaisista kuvitelmista, ajatuksista tulee moniulotteisemmin tunnistettavia aiheita.

Taiteeni on usein myös vastakohtien hyväksymistä ja oivaltamista, eikä milloinkaan yksiselitteinen kuva.
Lopullinen teokseni  ei välttämättä sisällä aiheen alkuperäistä ilmenemää, koska luovan prosessin aikana mieli käsittelee aina myös alitajuista visiotani nähdystä kohteesta. Tavoitteeni on, että taideteokseni näkeminen aidosti aktivoisi aistit ja antaisi lähtökohdan luovaan ajatteluun ja antaisi väkevän henkilökohtaisen kokemuksen kuvasta.

Tapio Haapalahti

Kuva: Markku Lilja
"Omakuva" Kuvaaja: Markku Lilja